Sivuprofiileja

Tässä näitä nyt vihdoinkin tulee. Hangessa ja traktorinuralla. Sivuprofiileja.


Aamuheräätys
Aamu alkoi sillä rajulla herätyksellä. Repertuaariin on lisätty kaivautuminen minun pään ja tyynyn väliin. Ensin koiran pää, ja sitten puolikas koiraa.Nuku siinä sitten, kun naama on pusuista märkä ja korviksia yritetään nyhtää irti.


Tänään ei ole tehty yhtään mitään. En viitsi ottaa seuraamista lainkaan, koska en juuri nyt kykene kävelemään koiran tahdissa. Siitä se eilinen hyppiminen johtuikin.

Karkulainen
Illalla se sitten tapahtui: Magi karkasi. Se livahti takaovesta ja painui portinpuomien välistä pitkin tietä haukkumaan naapureiden koiria. Eivät tehonneet minkään valtakunnan kutsut ja koira oli ties missä. Onneksi täällä ei ole autoliikennettä naapuria lukuunottamatta. Ei muuta kun vaatteet niskaan ja talutin kaulaan. Sainkin koiran kiinni näppärästi vauhdista, kun sen kuono ei osoittanut kotiinpäin. Siitä seurasi niskavilloista kotiin raahaaminen. Koiran alistuminen oli totaalinen. Juttu on niin, että omalla tontilla pysytään ja sillä siisti. Haukkua saa, muttei karata. Muuten tulee tupenrapinat.

Iivana Julmat

Julmetun hauskaa menoa

Kexi kävi viikonloppuna kylässä ja meno oli tällaista. Aurinko paistoi ja koirilla oli pellolla hangessa hauskaa. Kiitolaukkaa ja koiramyttyjä, sekä sama uusiksi.


Kylmää, kylmää

Lenkillä on käyty päivittäin jäädyttämässä omia varpaita, käsiä ja naamaa. Tänäänkin minulla oli nahkarukkasten alla villasormikkaat, vaatteita niin monta kerrosta että just ja just pystyi liikkumaan, sekä untuvatoppis ja kaikki. Silti oli vilu kun pakkasta oli -19 ja kylmä viima puhalsi. Magia ei haitannut lainkaan. Se paineli kun kiitolaukkahevonen poiketen välillä hankeen tekemään kettuhyppyjään.

Tule,sivu. Seuraa,maahan,istu-treeniä

Tämän päivän hyytävän kylmän päivän teemana oli tule, ja siitä sivu käsky.Ihan mukavasti toimi, paitsi että Magi alkaa ennakoida innoissaan eteenistumisesta sivulle siirtymistä. Kun kutsun koiraa luokse kauempaa, se tarjoaa suoraan sivullemenoa silloin tällöin. Nuoruuden intoa.

Eilen ja tänään ollaan treenattu myös pikkuisen seuraamista vapaana ja liikkeestä maahanmenoa, sekä siinä pysymistä. Seuraaminen meni ihan penkin alle joka kerta, sillä Magissa oli liikaa virtaa :-). Se oli kuin pomppiva kenguru. Otin sitten kaikki liikkeet pätkissä erikseen, ja lopuksi yhdistin koko homman. Maahanmeno ja paikalla pysyminen ihan mukavat, ja lopulta se seuraaminenkin sujui pikku pätkän. Siitä palkka, ja koko liikesarja yhdistettynä kerran.
Kun yhdistelmä sujui hyvin, lopetimme siihen.

Treenaan tosi lyhyitä sessioita, yleensä noin 5 minuuttia kerrallaan kahdesti Päivässä. Siinä se.

Terve vaan

Pakkasia se vaan pitelee. Magia ei haittaa, paitsi kahdenkympin tienoilla palelee tassuja.
Sitä saa mitä tilaa. Minulla on kympin koira.

Paino 22 kg, säkäkorkeus 55,5 cm.

Lumileikkejä

Ensin tehdään kettuhyppy.
Sitten kuoppaa tasoitetaan kuin jääkarhu.
Sen jälkeen työnnetään kuonolla lunta kuten myyrä.
Lopuksi työ viimeistellään auraten.
Homma on valmis kun vihreä ruoho pöllyää.

Ajattelen kauhulla tulevaa kesää ja kukkapenkkejäni:-D

Pihasiivooja

Siivooja-sisustaja

Magi on siisti koira. Se haluaa välttämättä osallistua kaikkeen siivoamiseen, myös ulkona. Lumen kolaaminen ja rappusten harjaaminen on koiran mielestä huippuhauskaa. Koska hommasta ei meinannut muuten tulla mitään, sai Magi oman harjan. Siivotkoon sillä.

Semmoinen esteetikko koirani on ,että kun silmä välttää, tai makuuhuoneen ovi jää raolleen, tuolilla olevilla vaatteilla sisustetaan edelleenkin olohuoneen lattia. Samoin lelupytyssä olevat tavarat pitää levittää ympäri huushollia. Otanpa päivänä muutamana urakaksi opettaa koiruli viemään tavarat takaisin omille paikoilleen. ... Tai ainakin osan, varsinkin ne vaatteet. Tai sitten korjaan ne omille paikoilleen ihan itse :-) Onneksi se ei vielä ole älynnyt vetää peittoa päältäni siinä aamuherätysseremoniassa, joka sisältää ainakin sata märkää pusua, päivän tunnusmusiikin, ja lopulta puoliksi päälleni sänkyyn rämähtämisen.

Hampaat ovat kaikki vaihtuneet. Viimeisen sitkeästi heiluvan - vaan ei millään irronneen - maitokulmurin nappasin pois kukkatyökalusarjaani kuuluvilla nokkapihdeillä luottoeläinlääkäri Maijan ohjeiden mukaan. Näppärästi lähti.

Päivän teema on kaupunkikävely ja pihalla sivulle-treeni. Lenkittäminen ei nyt onnistu millään ilveellä näiden selkä-, ja nivelkipujeni johdosta. ¤¤¤¤&%###

PS. On muuten todella haastavaa kuvata valkoisella hangella mustaa koiraa. Kameran jokaista namikkaa saa vääntää, jotta valotus osuisi kohdalleen, varsinkin harmaassa pilvivalossa.

Uhmaikä

Ruokavaras

Jos jätät keittiön pöydälle lohifileen vartioimatta, niin hassusti käy. Olinpa laittamassa lohifilettä punaisella pestolla kuorrutettuna uuniin. Jätin herkun pöydälle vielä siksi aikaa, kunnes uunin lämpötila olisi 200 astetta. Ehei, älä luulekkaan että jätin kalavuoan mitenkään pöydän reunalle. Kävin jossain muualla huoneessa ihan vain kääntymässä. Takaisin tullessa lohi oli lattialla nurin niskoin pestoineen kaikkineen, ja koira sen kimpussa. Magi oli nostanut fileen vuoasta, mutta sen syöminen oli ilmeisesti ollut hieman hankalaa. Haukattu siitä kalasta kyllä oli, ja pestoa lipsuttu. Ei tässä niin bakteerikammoisia olla, etteikö kalaa voinut uuniin laittaa. Lisää pestoa vaan pääle. Hyvää oli.

Uhmaikä

Nyt se on tullut - uhmaikä. Käskyt on melko hyvin hallinnassa - paitsi toisinaan. Joskus käy niin, että vähän treenatessamme Magi saa päähänsä "muistinkin juuri, että olen jättänyt pallon tuonne, tai käyn vain välillä katsomassa, ettei kukaan ole hakenut luuta piilostani. Jatketaan kohta, mutta leikitään ensin". Ei meidän treenit niin tiukkoja ole, ettei pentu jaksaisi. Luen jo koiran kehonkielestä, että nyt aiotaan jotain ihan muuta, kuin sitä mihin olin käskenyt. Siihen leikkiin : "ähäkutti, etpäs saa kiinni "en lähde mukaan.

Kylän pellon toisella puolella haukkuville koirille vastataan saksanpaimenkoiran mitalla - kovaa ja korkealta. Porstuan ikkunan läpi muristaan naapurin treenattavaa ravihevosta, ja haukutaan joskus pihallamme vierailevaa Eppu-koiraa. Magi on myös ruvennut karkailemaan. Eilen se hujahti portin puomien alta pikkutiellemme ravurin perään. Se oli jäänyt tienmutkaan odottamaan, mutta ravuri palasikin samaa tietä kääntyen kotiinpäin. Silloin koiraa vietiin ja aika haipakkaa se tulikin kotiin. Toivottavasti Magi pelästyi kunnolla, ettei vastaisuudessa mene hevosen jalkoihin sotkeutumaan.
Tänään oli vuorossa vastavierailu naapuriin Eppua katsomaan. Arghhh.

Viime viikolla oli niin kaunista ja puissa kuuraa, että oli pakko heilua kameran kanssa. Sainpas kuvia sinisestä hetkestäkin. Sitä profiilikuvaa ei ole vieläkään, mutta sentään jotain siihen suuntaan.

Luminaaman tapoja

Tapansa kullakin


Ulkona on uskomattoman kaunista. Kohta lähdetään lenkille, mutta kirjoitan tähän muutamia Magin hauskoista tavoista.

Se imurointi sujuukin jo ihan mallikkaasti, mutta lattialuuttu laukaisee saalistusvietin edelleen.

Ruoka-ajan lähestyessä olisivat korvatulpat paikallaan. Kun saan ruokakipon käteeni, Magi pyörähtää lattailla muutaman sievän piruetin (usein jopa kolme peräkanaa), ja esittää samanaikaisesti aarian Carmen-oopperasta. Tähän ei muuten kansallisoopperassa pystytä. Seilläkin on balleriinat ja oopperalaulajat erikseen.

Kun ei ole ollut liian kylmää, eikä tule -kutsu ole tehonnut, jätän koiran pihalle. Ei mene kauaakaan kun ulko-oven kahvaa rämpytetään, ja tehoa säestetään varmuuden vuoksi komentavalla haukulla.  Se, ei enää ihan uusi ovenkahva, vaatii säännöllisin väliajoin ruuvimeisseliä - sellaista ristipäätä.

Magi rakastaa siinä määrin, että aina on oma kaula ja naama märkä, kun koiran kielen etäisyydelle sattuu. Rillit ovat täyshuurussa kun nyöritän kengännauhoja kiinni, tai otan popposia pois jalasta.

Huusholli on muutamia tunteja poissaoltuani joskus uudesti sisustettu sohvatyynyllä tai parilla, eteisessä roikkuvilla kaulaliinoilla, yhdellä ulkokengällä (huom. ei kahdella), tai muulla irralleen jätetyllä vaaterekvisiitalla. Yhtään mitään ei revitä eikä mussuteta - kunhan vaan siirretään Magin silmää miellyttävämpään paikkaan.
On muuten oikeasti ihme ettei pentu revi mitään,- mukaan ei lasketa yhtä rintsikannauhaa, kengännauhaa (huom 1), eikä yhtä tiskipöydältä vahingossa pudonnutta posliinista koiranruokakuppia. Jesss.

Pää työntyy edelleen vähintään kahdesti päivässä kissaluukusta. On se huvittavan näköistä sisältäpäin katsottuna, kun luukussa on ikäänkuin vieterin varassa oleva koiran irtopää. Luukku on vielä paikoillaan, ihme kyllä.

Puhutaan me Magin kanssa vielä vähän pentukoiraakin, (katso aiemmat blogit) vaikka sanavarasto on enempi mennyt tuonne käskysanojen puolelle. Nahnahnahh (rakastan sinua) on edelleen käytössä.

Paino noin 22 kg (huono vaaka ja painava koira, ei saa tarkkaa kilomäärää, eikä kovin useaan kertaan jaksa nostaa syliin). Säkäkorkeus noin 53 cm, tai jotain sellaista. Olemus aikuistumassa hyvää vauhtia. Aina vaan kauniimpi ulkomuodoltaan.

C-vitamiinia

Tässä blogin lukijoille pensaista ruusunmarjojen syönnin oppitunti.
Erityisen tärkeää on pitää silmiä vain vähän raollaan marjaa valitessa. Silmät avataan vasta kun marja on tukevasti suussa. Näin säästyvät silmät piikkien raapimiselta. En olekaan antanut c-vitamiinilisää purkista enää muutamaan viikkoon, sillä Magi ottaa sen luonnosta. Kaikki ruusupuskien alimmaisten oksien marjat on jo syöty, ja nyt on siirrytty ylempiin. Magi muistuttaa lähinnä vuohta seistessään takajaloillaan marjoja riipimässä. Niin, vuohet todella syövät puista lehtiä seisten. Olen nähnyt monta kertaa. Maistoin noita jäisiä ruusunmarjoja itsekin. Happamia ja pahan makuisia.

Magi tykkää muutenkin c-vitamiinista. Se ilmestyy aika näppärästi paikalle kun kuorin mandariinia tai appelsiinia. Koira on kuin verottaja - haluaa osansa.

Proffan opissa

Sohvalla koisii väsynyt koira. Tänään ollaan oltu lenkillä (minä mummokävelyä), leikitty ulkona potkupallolla ja otettu seuraamista. Sisällä kokeilin huvikseni maahanmenoa ja siinä paikalla pysymistä, siitä luoksetulo eteen. Toimi. Sivulle siirtyminen on jostain syystä hankala, vaikka siirrän koirulin namilla, niin se jää istumaan minne sattuu. Korjaan kyllä asennon, mutta seuraavalla kerralla oppi on päässyt aina unohtumaan. Vinkkejä viisaammat kiitos.

Professori opettaa tietotekniikkaa

Uudenvuodenpäivänä Magi innostui tietsikasta. Olimme nimittäin jakaneet päivällä ystäväni Tertun, - joka on eläinlääketieteen tohtori ja hevosten lisääntymistieteen proffa, sekä huippumukava tyyppi, - kanssa  marraskuisen Tansanian safarimatkamme kuvia koneelta toiselle muistitikuilla söhläten. Kun tuhannet kuvat olivat siellä missä pitikin, ja minun ottamat viimeisetkin kuvat Tertun läppärillä, Magi innostui. Koira rojahti sohvalle Tertun viereen istumaan ja supatti hänen korvaansa: " voisitko vähän näyttää tuolta masiinalta mun omaa blogia, sisarieni kuvia, tai palveluskoirien treenivideoita, tai koirapiirrettyjä, tai Animal Planettia"?
Proffa hallitsee myös tietotekniikkaa, muttei kuitenkaan löytänyt, (tai ei enää jaksanut googlata kuva-urakkamme jälkeen) Magin toivomia tiedostoja. Hoidossamme ollut Keke "vauhti Rosberg" olisi myös halunnut apajille, mutta Magi työnsi tylysti sen pään pois hampaillaan tyyliin: "hanki itte oma proffasi, tää on mun".

Tule tanssiin kanssani mun

"Saanko siis luvan? Tanssitaan yhdessä koiravalssia valkoisella hangella."
Teinirakkautta?

Saanko luvan?

Saanko luvan ?

Syödä nämä kaikki ruusunmarjat? -kysyi Kexi. Magi nimittäin opetti kaverille kuinka ne riivitän puskista. Muutaman päivänä molemmat pennut harrastivat jäisten marjojen syöntiä oikein olan takaa. Ovesta päästyään ne syöksyivät suoraan puskiin kidat ammollaan. Jäisiä ruusunmarjoja ja piikkisiä oksia. Yäk. Toisena päivänä marjat olivat tehneet koirille tepposet. Toinen oli yöllä kakannut mun villamatolle ja toinen oksentanut kiinalaiselle silkkimatolle. Arvoitukseksi jäi kuka teki mitä. Onneksi ei ollut kyse ripulista, vaan kuivista kikkareista, jotka olivat täynnä ruusunmarjan siemeniä, kuten se toisenlainen kasakin. Ei hätää, jätökset sai hyvin siivottua, ja tänään matot raikastuivat valkoisessa hangessa.



Saanko luvan?
Potkaista sinut pellolle takajaloillani? - ilmoittaa Magi.

Koirapainia

Hrrrrrr, aamulla oli Siuntiossa pakkasta 27 astetta. Siinä ei paljon enää etelän tyttö ulkoile. Koiratkaan eivät viihtyneet ulkona mylläämässä, sillä tassuja paleli. Nämä kuvat ovatkin viikon alkupuolelta ja loppuviikolta. Molempien koirien Magin ja Kexin väritys olikin lähinnä valkoinen. Painittiin, painittiin, painittiin ja taas painittiin. Välillä Magi suuttui ja sitten taas kaveerattiin. Koiranelämää.

Tänään kaveri haetaan kotiin ja varmasti Magilla tulee aluksi ikävä. Minusta ei näiden tulehtuneiden alaraajojen ja selän nivelten kanssa ole painikaveriksi. Vähän aikaa on lähinnä seisoskeltava pihalla ja käytävä lenkillä muutaman sadan metrin päässä postilaatikolla. Kyllä se varmaan tästä pikkuhiljaa rauhoittuu - ainakin lääkkeet ovat sen verran vahvat, että pääkin on sekaisin. Ajattelin että keskitytään Magin kanssa sisä-, ja pihatottikseen tulevalla viikolla (varsinkin kun sain Nalle-siskon kuvia, joissa sillä oli seuraamisessa kerrassaan upea kontakti). Kyllä mekin.