Juoksukilpailut aamusta iltaan
Magilla on ollut talvitauko.Magin kaveri Keijo- kelpie oli hoidossa viikon. Lujaa meni. Joka päivä. Hyvin kaverukset tulivat edelleen toimeen keskenään. Koko viikon aikana koirat nahistelivat pikkuisen ainoastaan kolme kertaa. Kaksi kertaa sain karjaista ulkona "irti!" kun väkkäränä pyörivä koirapallo rähähti toisilleen. Hyvin irroittivat. Kerran keittiössä meinasi syttyä sota, kun oltin pakastimesta seuraavan päivän liha-annoksia sulamaan. En huomannut lainkaan, että molemmat koirat olivat jalkojeni takana. Siinä tilanteessa Magi varmaan tulkitsi, että kaveri syö hänen ruokansa ja nakkasi niskasta kiinni. Tappeluhan siitä syntyi. Nopea ote molemmista koirista sään kohdalta karjaisun kera irroitti tappelupukarit toisistaan. Koko viikon aikana ei edes karvatuppoja lennelllyt, verestä puhumattakaan. Ai niin, melkein unohdin kertoa että kerran Magi nakkasi ulkona Keijoa niskasta kiinni, kun tämä teki tarpeitaan pihatielle. " Täällä ei pihalle p...skota", oli Magin mielipide.
Lujaa meni
Jokapäiväinen 4,5 kilometrin lenkki tehtiin sentään pakkasesta huolimatta. Kahden koiran taluttaminen ei ollut ongelma. Metsäteillä päästin vain Magin vapaaksi ja Keijo sai tyytyä kytkettynä olemiseen. Koska Magi ei meinaa millään pysyä tiellä, eikä sen puoleen peltopolullakaan, Keijo oli hieman arka tuon tienpenkoilta toiseen ja polulta hankeen hyppelevän kengurun suhteen, talutinjärjestely oli paras vaihtoehto vahinkojen minimoimiseksi. Keijo halusi kävellä aivan lähelläni - varmuuden vuoksi.
Minä ensin
Tämä on Magin tyylinäyte, toiseksi ei jäädä. Kaverukset vetivät lisäksi pihalla auratulla noin 100 metrin alueella spurtteja tien päästä päähän. Spurtit alkoivat yleensä Keijon aloitteesta. Alussa kelpie paineli minkä kintuista pääsi, mutta viimeistään pikataipaleen puolen välin jälkeen Magi sai vauhdin kiihdytettyä siihen malliin, että voitto heltisi poikkeuksetta, jollei se sitä ennen ollut kammennut kaveriaan umpihankeen. Koko viikko oli tätä samaa: juostaan, riehutaan, painitaan ja taas juostaan. Kunto ainakin kasvoi molemmilla.
Magin kanssa olemme hieman verestäneet opittuja tottisasioita hoitovieraan lähdettyä omana kotiinsa. Eteenmeno sujuu vauhdikkaasti. Lenkeillä olen ottanut erillisliikkeenä maahanmenoa. Jes, toimii. Nyt olemme alkaneet hioa luoksetulon oikeaa paikkaa. Juupa juu, otin minäkin niitä peruutusaskeleita, kun oli neuvottu. Onneksi BLC-perhe ratkaisi tämänkin ongelman. Nyt tehdään oikein ja pyydetään lähemmäksi gripistä ohjaamalla. Viimeeksi eilen tuli aivan itse just kohilleen. Kyllä tästä hyvä tulee:)))
