English text between pics. Please click pics, you'll see them bigger and better quality
Sairaslomat on pidetty ja jälki maistaa. On tässä väännetty eri tekniikoilla kesän peltojälkeä enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Nyt se alkaa sujua. Kevyellä tuntumalla. Ruoka ei ole jäljellä se juttu Magille. Nyt mennäänkin siten että paalulla on ruokaa, sen jälkeen lihapullanpuolikkaita on alussa joka viidennellä askeleella, sitten noin joka 15 askeleella, 17 askeleella. Yllätyksenä kanankaula jossain kohti jälkeä, ja välillä ruokaa joka 5 askeleella. Tämä toimii hyvin . Täytyy uitenkin huomioida että Magi on metsäjälkikoira, joka jäljestää jonkin verran korkealla nenällä. Kyllä se nokka siellä ruohikossa kuitenkin viistää.
Nyt on kuvioissa loppupalkkaruuan lisäksi jäljellä kissanruokapurkki, jonka päällä esine. Joskus maahanmeno onnistuu purkille, joskus taas ei. Loppupurkille koira menee maahan, paitsi tänään. Kääk. Kulmia on yksi, kaksi,kolme tai neljä - riippuen päivästä. Välillä teemme luonnollisestikin helppoja palauttavia jälkiä.
Ongelmaksi meinasi muodostua imu jäljelle. Nyt se asia on hallussa, ja Magi lähtee paalulta innokkaasti. Viettitasossa tosin on parantamisen varaa. Juu, ei tämä tyyppi muutenkaan mikään korkeassa vietissä suorittava koira ole, joten on vaan hyväksyttävä viettitaso, jotta into jäljelle säilyy. Ollaan ajettu jälkeä aamulla tai illalla, ainakin kolmesti viikossa. Auringonpaisteessa ja sateessa. Puolen tunnin vanhoja ja kahden tunnin vanhoja.
Nyt on lamppu syttynyt. Heureka! Magi ilmaisee esineen menemällä maahan! Esine täytyy vielä tässä vaiheessa olla se puupalikka, jossa on namiluukku. Opetin tuossa keittiön matolla. Tämä ei muuten todellakaan ollut mikään läpihuutojuttu, sillä Magi ilmaisee kepit metsäjäljellä ottamalla kepin suuhun, pyörähtämällä ympäri, ja sylkäisemällä sen maahan. Tapansa kullakin. Esinettähän ei peltojäljellä saa koskea, vaikka ilmaisutapa onkin vapaa. Kyllä tämä tästä. Ihan varmasti ollaan kisakunnossa ensi vuonna jos vaan terveyttä riittää. Olipa kisamuoto IPO AB tai FH, sinne tähdätään.
We have been tracking on fields during this summer. Mostly three times in a week. No matter was it sunshine, cloudy or rainy weather. Our tracks were quite short in the beginning,maybe two to three hundred steps. This is new to Magi, since we have been competing before in forest tracking classes. The idea on fields is that dog is not allowed to touch the the object on track. Laying down in front of the object, and the above mentioned object between paws is the way of showing. This may sound easy, but is not. Magi's way of picking the six sticks on forest is ...how should I say...quite peculiar. She picks the stick, turns around and spits the stick from her mouth.
On field it's different. This is much more difficult than tracking in forests. First she had to be used to chain collar in tracking, and long leash going under her belly. In the woods we have been tracking with harness. In the beginning corners were difficult, not any more (well, sometimes yes). First I did only straight tracks, then two to four corners. Our length is now usually about 500 to 700 steps. Track is usually half an hour to two hours old.
We started with food, but it came clear quite soon that the food on is not the thing for her. So, instead of putting food on every step I moved to system that in the beginning of track there is food, then on every 5th step, the on every 15th step, 17th step and so on. As a surprise I sometimes put some raw chicken necks on a track. Her favorites. Our goal for next summer is either IPO AB, or FH tracking, or both.
Sairaslomat on pidetty ja jälki maistaa. On tässä väännetty eri tekniikoilla kesän peltojälkeä enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Nyt se alkaa sujua. Kevyellä tuntumalla. Ruoka ei ole jäljellä se juttu Magille. Nyt mennäänkin siten että paalulla on ruokaa, sen jälkeen lihapullanpuolikkaita on alussa joka viidennellä askeleella, sitten noin joka 15 askeleella, 17 askeleella. Yllätyksenä kanankaula jossain kohti jälkeä, ja välillä ruokaa joka 5 askeleella. Tämä toimii hyvin . Täytyy uitenkin huomioida että Magi on metsäjälkikoira, joka jäljestää jonkin verran korkealla nenällä. Kyllä se nokka siellä ruohikossa kuitenkin viistää.
Nyt on kuvioissa loppupalkkaruuan lisäksi jäljellä kissanruokapurkki, jonka päällä esine. Joskus maahanmeno onnistuu purkille, joskus taas ei. Loppupurkille koira menee maahan, paitsi tänään. Kääk. Kulmia on yksi, kaksi,kolme tai neljä - riippuen päivästä. Välillä teemme luonnollisestikin helppoja palauttavia jälkiä.
Ongelmaksi meinasi muodostua imu jäljelle. Nyt se asia on hallussa, ja Magi lähtee paalulta innokkaasti. Viettitasossa tosin on parantamisen varaa. Juu, ei tämä tyyppi muutenkaan mikään korkeassa vietissä suorittava koira ole, joten on vaan hyväksyttävä viettitaso, jotta into jäljelle säilyy. Ollaan ajettu jälkeä aamulla tai illalla, ainakin kolmesti viikossa. Auringonpaisteessa ja sateessa. Puolen tunnin vanhoja ja kahden tunnin vanhoja.
Nyt on lamppu syttynyt. Heureka! Magi ilmaisee esineen menemällä maahan! Esine täytyy vielä tässä vaiheessa olla se puupalikka, jossa on namiluukku. Opetin tuossa keittiön matolla. Tämä ei muuten todellakaan ollut mikään läpihuutojuttu, sillä Magi ilmaisee kepit metsäjäljellä ottamalla kepin suuhun, pyörähtämällä ympäri, ja sylkäisemällä sen maahan. Tapansa kullakin. Esinettähän ei peltojäljellä saa koskea, vaikka ilmaisutapa onkin vapaa. Kyllä tämä tästä. Ihan varmasti ollaan kisakunnossa ensi vuonna jos vaan terveyttä riittää. Olipa kisamuoto IPO AB tai FH, sinne tähdätään.
We have been tracking on fields during this summer. Mostly three times in a week. No matter was it sunshine, cloudy or rainy weather. Our tracks were quite short in the beginning,maybe two to three hundred steps. This is new to Magi, since we have been competing before in forest tracking classes. The idea on fields is that dog is not allowed to touch the the object on track. Laying down in front of the object, and the above mentioned object between paws is the way of showing. This may sound easy, but is not. Magi's way of picking the six sticks on forest is ...how should I say...quite peculiar. She picks the stick, turns around and spits the stick from her mouth.
On field it's different. This is much more difficult than tracking in forests. First she had to be used to chain collar in tracking, and long leash going under her belly. In the woods we have been tracking with harness. In the beginning corners were difficult, not any more (well, sometimes yes). First I did only straight tracks, then two to four corners. Our length is now usually about 500 to 700 steps. Track is usually half an hour to two hours old.
We started with food, but it came clear quite soon that the food on is not the thing for her. So, instead of putting food on every step I moved to system that in the beginning of track there is food, then on every 5th step, the on every 15th step, 17th step and so on. As a surprise I sometimes put some raw chicken necks on a track. Her favorites. Our goal for next summer is either IPO AB, or FH tracking, or both.
